Vaihtuvien näyttelyiden järjestäminen Suomen taidemuseoissa

 

Suomessa on yli 300 ammatillisesti ylläpidettyä museota, joista jokaisella on niin sanottu perusnäyttely. Perusnäyttelyyn on valittu taidetta museon omista kokoelmista, ja näyttely on pystyssä monta vuotta. Se kertoo museon toiminnan ja kokoelman keskeisistä aiheista ja sillä on usein yksi kantava idea, joka on hyvin jäsennelty. Sen täytyy olla erityisen hyvin sekä suunniteltu että rakennettu, jotta se kestää vuosien näyttelyvierailut.

Lyhytkestoisempia näyttelyjä taidemuseoissa ovat vaihtuvat taidenäyttelyt, jotka saattavat olla maailman ympäri museosta museoon kiertäviä näyttelyitä tai sitten museon itsensä kokoonpanemia näyttelyitä.

Helsinki, Finland – January 10, 2016: People watching Candy House light art installation by Sun Effects collective displayed on the exterior of Ateneum Art Museum at the Lux Helsinki light arts festival on 10 January 2016.

Kuka päättää näyttelyistä?

Jokaisella museolla on johtaja, mutta heidän tehtävänsä on lähinnä edustaa museota, kehittää museotoimintaa, laatia talous- ja toimintasuunnitelmia sekä hoitaa yhteiskuntasuhteita. Johtaja on vastuussa hallinnollisista asioista sekä henkilöstön johtamisesta. Suurissa taidemuseoissa onkin yleensä kaksi intendenttiä, näyttelyintendentti ja kokoelmaintendentti. Kokoelmaintendentti vastaa nimensä mukaisesti taidemuseon kokoelmista sekä niiden kartuttamisesta, mutta näyttelyintendentti vastaa vaihtuvien näyttelyiden kokonaisuudesta ja myös suunnittelee ne.

Näyttelyintendentin tehtäviin kuuluu seurata taidetta ja taiteilijoita, olla perillä heidän tuotannostaan ja yleisistä taidekentän tapahtumista. Mistä taidemaailmassa kuhistaan ja mitä ovat ajankohtaiset ilmiöt sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Tämä kaikki vaikuttaa näyttelyiden suunnittelemiseen. Intendentin kengät kuluvatkin, kun hän käy taidenäyttelyissä etsimässä mielenkiintoisia teoksia.

Näyttelyintendentin vastuulla on yleensä alustava suunnittelutyö, näyttelyn teemojen pohdiskelu sekä luettelotekstien kirjoittaminen. Kuraattori sen sijaan suunnittelee näyttelyn lopullisen sisällön, on yhteydessä taiteilijoihin tai muihin asianomaisiin ja hoitaa käytännön järjestelyjä. Lopullisen näyttelyn kokoamiseen tarvitaan sen sijaan suuri joukko erilaisia ammattilaisia.

Työn kiehtovuus

Sekä intendentit että kuraattorit saavat olla mukana luomassa uutta, oli kyse sitten nykytaiteesta tai 1500-luvun uskonnollisista teoksista. Näyttelynrakentamisprosessi saattaa olla hyvin samanlainen vaihtuvasta näyttelystä toiseen, mutta juuri näyttelyn sisältö kiehtoo ja myös pakottaa oppimaan. Jos on kyse nykytaiteesta, saavat sekä intendentti että kuraattori olla tekemisissä elävien taiteilijoiden kanssa, mutta myös vanhemman taiteen kyseessä ollessa on pakko ottaa koko ajan selvää asioista ja oppia uutta.

Vuonna 2014 Ateneumin taidenäyttelyssä järjestettiin Tove Janssonin retrospektiivinen näyttely, kun taiteilijan syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta. Koska Tove Jansson on niin suosittu sekä Suomessa sekä ulkomailla, siitä saatettiin odottaa yleisömenestystä. Näyttelyn suunnittelijoille näyttely oli kuitenkin työläs, sillä taiteilija teki monta uraa. Tove Janssonin tuotantoon kuuluu muun muassa maalauksia, freskoja, sarjakuvia, poliittisia piirroksia sekä elokuvia. Ja sitten olivat vielä muumit ja niiden kehitys taiteilijan elämänvaiheiden mukana. Koska taiteilija lahjoitti tai myi useita töitään yksityisille ihmisille, piti niitä metsästää kissojen ja koirien kanssa. Kova työ näyttelyn kokoonpanemiseksi kuitenkin kannatti, sillä näyttely oli yksi Ateneumin kaikkien aikojen suosituimmista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *