Museot ovat saaneet pienoisen piristysruiskeen koronapandemiasta, sillä turistit, jotka normaalisti suuntaisivat ulkomaille, ovat nyt löytäneet kotimaiset, ja parhaimmillaan jopa lähialueen, museot. Ja vaikka museot ovat joutuneet melkoisten rajoitusten kohteiksi, ovat ne onnistuneet pitämään kävijämäärät olosuhteisiin nähden tasaisina ja kävijöitä on riittänyt aina, kun ovet olleet auki.
Museokävijät ovat myös löytäneet museokortin, jolla pääseekin sitten suurimpaan osaan Suomen museoista maksamalla yhden kiinteän maksun kerran vuodessa. Kortilla on myös monia muita hyviä etuja, joihin kannattaa tutustua.
Arki kiehtoo
Pandemia on aiheuttanut myös sellaisen psykologisen muutoksen suomalaisissa, että arkea arvostetaan yhä enemmän. Joka päivän ei haluta olla toiminnantäyteistä juhlaa eikä se näinä aikoina voi edes ollakaan sitä. Sen sijaan suunnataan museoihin, jotka ovat pieni irtiotto arjesta, mutta eivät kuitenkaan mitkään juhlat.
Arjen arvostus näkyy myös siinä, että erilaiset arkeen keskittyvät näyttelyt ovat avautuneet juuri tänä aikana ja niissä myös käydään. Yksi esimerkki on Helsingin taidemuseon Outo arki -näyttely, joka oli avoimena verkossa ja tavoitti näin ihmisiä myös kaupungin ulkopuolelta.
Museonäyttelyissä ihmisten arjesta kertovat ihan jo vaikka vuodevaatteet ja se millaisia ne ovat olleet. Silmiinpistävää on totta kai se, että suomalainen arvostaa sängyllään edelleen hillityn värisiä vuodevaatteita, jotka ovat yksivärisiä ja mieluiten puuvillaa. Materiaalina se on pehmeä, kestävä ja helppo pestä. Museon arkiaiheisissa näyttelyissä tulet takuulla huomaamaan, että vaikka suomalainen arki on muuttunut melkoisesti sotien jälkeen, jotkin asiat ovat säilyneet ennallaan.
Muuta mukavaa
Vaikka moni ei sitä suoraan myönnä, kyllä suomalaiset ovat kiinnostuneet museoista. Varsinkin kun nykyajan museoista on tullut myös toiminnallisempia eli niissä saa pelkän katselemisen lisäksi myös koskettaa ja kokeilla. Hyvä esimerkki tästä on Suomen pelimuseo Tampereella, jossa pääsee kokeilemaan sellaisia pelejä, joita ei ole muualla juurikaan näkynyt viimeisen kolmen vuosikymmenen ajan. Näiden parissa osan meistä vanhemmat ovat kasvaneet ja jo kymmenen vuoden päästä suurin osa vie lapsensa katsomaan omia arkisia muistojaan museoon.
Museot ovat myös nykyisin pyrkineet siihen, että niistä pääsee nauttimaan myös muuallakin kuin paikan päällä. Kuten jo aiemmin todettu, osa on ottanut käyttöön virtuaaliset näyttelyt. Näiden avulla tavoitetaan paljon enemmän porukkaa ja museoon pääsee kätevästi omalta kotisohvalta. Virtuaalisia näyttelyitä seurataan vielä toistaiseksi lähinnä vain mobiililaitteen ruudulta, mutta virtuaalitodellisuus tuo todennäköisesti myös museot tätäkin lähemmäs parin vuoden sisällä.
Museoiden yhteydessä on ollut myös perinteisesti ainakin kahvila. Toisinaan sen tilalla on ihan kokonaisvaltainen ravintola ja pitopalvelu, johon törmää eteenkin pienemmillä paikkakunnilla. Näistä kannattaa ottaa kaikki irti, sillä esimerkiksi Suomen maatalousmuseo Sarkassa, Loimaalla museon lounaspöytä tarjoaa pitkälti kotimaisia ruokaperinteitä noudattavaa kotiruokaa ja tämän jälkeen voikin sitten käydä kierroksella näyttelyssä, jossa kerrotaan suomalaisesta ruokakulttuurista ja sen muutoksista vähän tarkemmin. Ruuan tarjoaminen paikan päällä siis tarjoaa piirun verran konkreettisemman elämyksen. Sarka tarjoaa myös konferenssipaikan ja pitopalvelua, mikäli sellaiselle on tarvetta maaseudulla.